Eri mieltä olevia isketään niin ovelasti ja kovaa kuin ikinä on mahdollista, ja jos keskustelu lähtee epämukaville alueille, aletaan huutaa, jolloin kovimpaa huutava olettaa voittavansa. Tuskallista seurattavaa poikkeuksetta. Kuten olen aiemminkin kertonut, vetäydyn Valtaojan leiriin. En kuulu kirkkon enkä tiedä, onko Jumalaa olemassa vai ei, joten Pihkalalla ei siinä mielessä ole mitään mahdollisuuksia kanssani. Se ei tietenkään tarkoita, ettenkö kernaasti lukisi hänen perusteltuja mielipiteitään, pikemminkin lähes janosin Pihkalan puheenvuoroja. Valtaoja alkaa vähitellen olla näissä asioissa minulle kirjoittajana tuttu, mutta emerituspiispa tarjoaa vielä yllätyksiä. Ei ehkä sinänsä yllätyksiä, sillä tunnen mielestäni suhteellisen hyvin luterilaisen kirkon kontekstin, mutta sanotaanko, ettei hän ole minun näkökulmastani yhtä ennalta-arvattava kuin Valtaoja (jonka ennalta-arvattavuus ei siis kuitenkaan ole negatiivinen asia). Tiedän uskovani, uskon tietäväni jatkaa tyylikkäästi edeltäjänsä avaamaa keskusteluketjua.
Pelkäsin menettäväni kirjan pointin sille, että pitäisin turhan paljon "oman puoleni" Valtaojan kantaa, enkä pys Vasta aloitettuani kirjan, minulle valkeni, että tälle kirjalle on edeltäjä "Nurkkaan ahdistettu Jumala", jossa Valtaoja ja Pihkala ovat jo lähetelleet toisilleen postia ja keskustelleet yhdestä sun toisesta asiasta. Pelkäsin menettäväni kirjan pointin sille, että pitäisin turhan paljon "oman puoleni" Valtaojan kantaa, enkä pystyisi mitenkään arvioimaan argumentteja hedelmällisesti. Huoleni tästä oli kuitenkin turha, sillä välillä aiheet olivat myöskin sen verran korkealentoisia (esimerkiksi pohdittaessa kosmosta ja äärettömyyttä), että eri argumenttien sidonneisuus tieteeseen ja uskontoon ovat oikeastaan melko irrelevantteja. Jäljelle jäävät vain perustelut. Toki mehukkaita ja kiivaampia keskusteluja käydään esimerkiksi sivutessa aborttia (ilmeisesti the abortti-keskustelu käytiin edellisessä kirjassa). Vaikka kiivasta keskustelua käydään rakentavassa hengessä ja vaihtuvin argumentein, en abortti-keskustelun kohdalla kuitenkaan pääse epämiellyttävästä tunteesta, että jälleen kerran keskustelemassa ovat kaksi miestä asiasta, joka tapahtuu viimekädessä juuri naisen keholle.
Juha Pihkala ja Esko Valtaoja: Tiedän uskovani, uskon tietäväni, keskustelukirjeitä, Minerva 2010, 296 sivua. Kansikuvassa kaksi aikuista miestä parroissaan. Tiedemies Valtaojalla on kello, joka mitannee tarkasti aikaa ainakin Suomessa. Juha Pihkala on Tampereen hiippakunnan emerituspiispa ja Esko Valtaoja Turun yliopiston tähtitieteen professori. Valtaojalta olen blogannut Kaiken käsikirjan täällä. Herrat Pihkala ja Valtaoja ovat käyneet ennen tätä vastaavanlaisen keskustelukirjeenvaihdon, joka on julkaistu teoksessa Nurkkaan ajettu Jumala, ja tämä on jatkoa sille, toki nämä ovat uusia keskusteluja. Tulkintani mukaan Pihkala tietää uskovansa, ja agnostikko Valtaoja uskoo tietävänsä. Välttämättä asia ei ole aivan näin yksinkertaista. Tiedän uskovani, uskon tietäväni, keskustelukirjeitä -kirjassa on kymmenen keskustelua ja epilogi. Jokainen keskustelu avataan kirjeellä, johon toinen vastaa kirjeellään, avaaja vastaa tähän ja sitten vastaaja päättää keskustelun. Puheenvuorot ovat siis JP, EV, JP ja EV, seuraavan aloittaa EV ja jatkuu JP, EV ja JP.
Tekij�: Pihkala Juha Valtaoja Esko Tuoteryhm�: Uskonto Sarja: Kustantaja: Kirjapaja Kieli: suomi Painovuosi: 2011 Painos: 4 Sivum��r�: 296 Sidonta: Sidottu kuvakansi Kunto: K4 (K5=uusi, K4=erinomainen, K3=hyv�, K2=tyydytt�v�, K1=kehno) Hinta: 15 EUR Myyj�: Ilkan Kirja ay, Reisj�rvi Puh:, s�hk�posti: « Takaisin
Vastaanotto [ muokkaa | muokkaa wikitekstiä] Kirja sai ilmestyessään hyvän vastaanoton ja se palkittiin vuonna 2010 Vuoden kristillinen kirja -palkinnolla. Kirja myös nousi ilmestyessään tietokirjallisuuden myyntitilastojen kärkeen. [1] [2] Jyväskylän yliopiston historian professori Juha Sihvola kuvaili Helsingin Sanomissa Valtaojan näkemysten edustavan agnostista uskonnottomuutta jyrkän uusateismin sijasta ja Pihkalan taas keskitien luterilaisuutta. Hänen mukaansa kirja ei kuitenkaan tarjoa yllätyksiä uskonnonfilosofiaan ja teoreettiseen etiikkaan tutustuneille. [3] Lähteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstiä] Pihkala Juha, Valtaoja Esko: Tiedän uskovani, uskon tietäväni – Keskustelukirjeitä. Minerva Kustannus Oy, 2010. ISBN 9789524926331 Viitteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstiä] Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstiä] [1].
Finns som e-bok. Kaksi erilaisesta maailmankatsomuksesta nousevaa vaikuttajaa, piispa ja tähtitieteen professori, ryhtyvät kymmenosaiseen kirjeenvaihtoon. Valtaojan maailmankatsomus rakentuu tieteen ja havaittavissa olevien ilmiöiden varaan. Piispan mielestä tieteen rinnalla on näkymätön uskon todellisuus. Kirjeiden teemat käsittelevät mm. uskoa ja tietoa, moraalin perusteita, kirkkoa, uskontojen merkitystä yleisesti. Kirjeenvaihto etenee tasaväkisenä, iskuja annetaan, iskuja saadaan. Välillä keskustelijat ajautuvat umpikujaan, ja näyttää jo siltä, että yhteistä siltaa kahden erilaisen katsomuksen välille on mahdotonta rakentaa. Yksi kirjan lähtökohdista on yrittää luoda parempaa maailmaa erilaisista lähtökohdista huolimatta. Erilaisuuden ymmärtämiseen Pihkala ja Valtaoja tarjoavat lopulta erinomaiset eväät. Valtaoja ja Pihkala ovat aiemmin julkaisset keskustelukirjan Nurkkaan ajettu Jumala, joka voitti Vuoden kristillinen kirja -palkinnon vuonna 2004.
Kaksi terävää ajattelijaa, kaksi erilaista maailmankatsomusta. Emerituspiispa Juha Pihkala ja tähtitieteen professori Esko Valtaoja tarjoavat lukijalle sanallista ilotulitusta kymmenosaisessa kirjeenvaihdossaan, jonka teemat käsittelevät mm. uskoa ja tietoa, moraalin perusteita, kirkkoa ja uskontojen merkitystä. Valtaojan maailmankatsomus rakentuu tieteen ja havaittavissa olevien ilmiöiden varaan. Pihkalan mielestä tieteen rinnalla on näkymätön uskon todellisuus. Välillä keskustelijat ajautuvat umpikujaan, ja näyttää jo siltä, että siltaa kahden katsomuksen välille on mahdotonta rakentaa. Yksi kirjan lähtökohdista on yrittää luoda parempaa maailmaa erilaisista lähtökohdista huolimatta. Erilaisuuden ymmärtämiselle Pihkala ja Valtaoja tarjoavat lopulta erinomaiset eväät.
greatwalksofnorthamerica.com, 2024 | Sitemap