Jatkuu mainoksen jälkeen Mainos päättyy Kolmantena esiin nousee Simeoni, jota Markus Järvenpää näyttelee sielu vereslihalla. Olen pitänyt Simeonin kertomusta Luciferin kanssa tehdystä matkasta saapasnahkatorniin yhtenä Veljesten puuduttavimmista kohdista, mutta Järvenpää lataa siihen semmoisen kiihkon ja ahdistuksen, että sitä seuraa hengitystä pidättäen ja itku kurkussa. Myös muilla veljillä – Pyry Äikään Tuomaalla, Olli Rahkosen Aapolla, Joel Mäkisen Timolla ja Paavo Kinnusen Eerolla – on omat vaikuttavat hetkensä. Ylipäänsä kaikki seitsemän laittavat itsensä täysillä likoon muuttaen ohjaajan hurjimmatkin ideat koskettavaksi näyttelijäntaiteeksi. Kiven vanhahtavan kielen he ovat sisäistäneet niin, että se istuu täydellisesti tähän moderniin tulkintaan. Maijalalla on selvästi kyky luoda suurten näyttämöiden taidetta. Turun kaupunginteatterissa on viimeksi nähty yhtä kokonaisvaltaista ajattelua Andriy Zholdakin Anna Kareninassa ja Kirsikkapuistossa. Lavastus, puvut, valot ja äänimaisema tukevat komeasti ohjaajan visiota, eivätkä vain tue vaan myös rakentavat Seitsemästä veljeksestä vaikuttavan ja moni-ilmeisen teoksen.
Koulut on käymättä, ammatit hommaamatta, velttous rehottaa ja työ on outo käsite. Jukolassa uhotaan Alkuun Lauri Maijalan ohjaus seurailee miten kuten Aleksis Kiven ulkoisia suuntaviittoja. Männistön Venlan olemassaolo riivaa veljeksiä valtavana seksuaalienergisenä vyörynä, joka ei löydä luonnollista väyläänsä. Jukolassa uhotaan, roikutaan toistensa niskavilloissa, painitaan raivokkaasti. Toukolalaisia vihataan ja vieroksutaan. Kohtaukset kulkevat keveän kekseliäästi, täynnä kuplivaa oivallusta. Lukemaan opettelemisen pakko ja kauhistus täyttävät ajatukset, ja lukkarin lukukinkereistä sukeutuu yksi näyttämöllisistä huippuhetkistä. Ahdistus nousee, edessä siintää Impivaara. Impivaaran joulunvietto, parodia rauhan onnellisesta tyyssijasta, hengittää yllättävän suvereenisti sekin. Voinee sanoa, että siinä universaali kulttuurikritiikki toimii pahemmin tökkäisemättä. Näyttämötyö tehoaa, yleisö nauttii, ja tuon tuosta väliaplodit raikuvat. Timon ( Joel Mäkinen) flyygelin takaa makeasti vetämä Makeasti oravainen (säv.
greatwalksofnorthamerica.com, 2024 | Sitemap