HSL:n tiedossa on bugi, joka voi johtaa aiheettomaan virheilmoitukseen, kun asiakas näyttää korttia kortinlukijalla siirtääkseen HSL-korttipalvelussa ostamansa kausilipun tai arvon kortille. Virheilmoituksesta verkosta ostettu kausilippu ja arvo siirtyvät kortille ja asiakas voi käyttää niitä matkansa maksamiseen. Aiheeton virheilmoitus näyttää esiintyvän noin yhdessä prosentissa ostotapahtumia. "Virheestä huolimatta palvelu toimii kuten pitää liki kaikissa tapauksissa. Halusimme tuoda paljon toivotun nettilatauksen laajempaan käyttöön, sillä erityisesti nyt koronapandemian aikana on tarvetta uudelle digimyyntikanavalle, jossa voi ladata HSL-kortin omalla puhelimella tai tietokoneella", johtava mobiili- ja nettimyynnin asiantuntija Satu Rönnqvist toteaa tiedotteessa.
Albanian lippu
- Karvojen poisto laserilla hinta
- Suomen kielen
- Facebook suomi yhteystiedot
- Hsl matkalippu kännykkään
- Hsl lipun ostaminen kännykällä
- Ilmaiset leffat
HSL Kortti
Westbahn on yksityinen junaliikennettä harjoittava yhtiö Itävallassa. Kilpailijaansa, valtiolliseen ÖBB:iin, verrattuna se tarjoaa parempaa palvelua edullisemmin hinnoin. Matka Wienin läntiseltä asemalta (Westbahnhof) Salzburgiin maksoi 23, 90 euroa. Lipun ostimme tupakkakaupasta läheltä hotellia, jossa Marin kanssa majoituimme. Hinta olisi ollut sama myös netistä tai junasta ostettuna (iso osa matkustajista ostikin lipun vasta junasta). Ostamamme lippu ei ollut tiettyyn junaan, vaan olisi ollut voimassa vuoden. Paikkavarausta meillä ei ollut, kuten ei ilmeisesti suurimmalla osalla muistakaan matkustajista. ÖBB tarjoaa netissä samalle välille lippua IC- ja Railjet-juniinsa hintaan 49, 90 euroa eli yli tuplaten Westbahnin hinnan verran. Aseman lipunmyynnistä emme kysyneet. Matka Wienistä Salzburgiin taittui siistin kaksikerrosvaunun yläkerrassa aikataulun mukaisessa 2, 5 tunnin ajassa. ÖBB:n Railjet olisi ollut kahdeksan minuuttia nopeampi, mutta InterCity taasen 22 minuuttia hitaampi.
Osta hsl lippu kännykällä
Puolet halvemmalla hinnalla saa ainakin puolet parempaa palvelua. Westbahnin junissa jokaisessa vaunussa on oma vaunuisäntä tai -emäntä. Meidän vaunuumme osui iloinen ja hyvin palveluhenkinen isäntä. Ensin hän myi ja tarkasti matkaliput sekä vastaili matkustajien kysymyksiin. Asemien välillä, muilta töiltään ehtiessään, hän kävi keräilemässä roskia. Hän hoiti myös vaunun päässä olleen pienen kahvilan myynnin siltä osin, kun se ei tapahtunut automaatista (joka vaunussa on oma kahvilaosastonsa). Matkan lopuksi hänen tehtäviinsä ilmeisesti kuului myös vaunun siivoaminen. Palvelu toimi hyvin. Kun menin kahvilaan ostamaan limonadipulloa automaatista, oli vaunuisäntä heti paikalla kysymässä, tarvitsenko apua. Koska hän tiesi jo lipuntarkastuksesta, etten puhu saksaa, tarjosi hän apuaan suoraan englanniksi. Westbahnin junissa on joka vaunussa oma kahvilaosastonsa. Automaateista saa kylmiä ja kuumia juomia. Jos haluaa syötävää tai alkoholipitoisia juomia, niin vaunun oma vaunuisäntä tai -emäntä tulee ne myymään.
Miinuksena sanottakoon, että kahvilaosaston tuotteet olivat kovin hinnakkaita. Sellaiseen matkustajat toki ovat tottuneet valtiollistenkin junayhtiöiden ravintolavaunuissa. Aika harva matkustaja taisi kahvilapalveluja ylipäänsä käyttää. Kannattaisikohan mieluummin hinnoitella tuotteet niin, että matkustajat ostaisivat niitä? Parempi varmaan olisi lisätä myyntiä kohtuullisemmilla hinnoilla kuin olla myymättä lainkaan. Jotta vertailu valtiolliseen ÖBB:iin olisi täydellinen, olisi meidän tietysti pitänyt matkustaa sama väli myös sillä. Näin emme tehneet. Tulimme kuitenkin kokeneeksi Railjet-junan, jollaista ÖBB tarjoaa myös Wienin ja Salzburgin välille, matkalla Budapestistä Wieniin. Westbahnin junaan verrattuna juna oli ahdas ja täynnä. Kapasiteettiä ei selvästikään oltu varattu riittävästi ja jalkatila oli olematon (sain paikan, jossa toinen matkustaja istui minua vastapäätä). En voinut edes oikoa jalkojani käytävälle, sillä se oli täynnä reppujensa kanssa makoilevia interreilaajia. Täpötäyden junan läpi ravintolavaunuun rämpiminen ei käynyt edes mielessä.
