Potilaalle laaditaan hoitosuunnitelma ja hoitokertomus. A-klinikoiden avohoitopaikkoihin ei ole potilasmaksuja, ja vähävarainen voi saada laitoshoitoon sosiaalitoimistosta maksusitoumuksen. Vertaistuki on vanha ja erittäin hyväksi havaittu keino hoitaa raittiutta. Vertaistukiryhmät toimivat vapaaehtoisvoimin, eivätkä maksa mitään. Ainoa vaatimus on halu raitistumiseen. AA-kerhot ja A-killat ovat tunnetuimmat toimijat vertaistuen saralla. Joissain tapauksissa päihderiippuvainen toimitetaan tahdosta riippumattomaan hoitoon. Tällöin potilas on vaaraksi itselleen tai muille. Alkoholismia voidaan hoitaa myös lääkkein. Antabus lienee tunnetuin alkoholismin hoidossa käytetty lääke. Lääkkeiden teho on kuitenkin rajallinen, ja lääkehoito vaatii rinnalleen terapiaa tai vertaistukea. Eri yksilöille toimii erilaiset hoidot, joten päihderiippuvaisen kohdalla tulisi kokeilla eri hoitomuotoja, mikäli jokin keino ei ota toimiakseen. Työntekijän juomiseen tulisi puuttua Vastoin yleistä harhaluuloa tyypillinen alkoholisti ei ryve omissa ulosteissaan porttikongeissa, vaan on paremminkin työssäkäyvä kansalainen.
Alkoholismista toipumisen vaiheet
Retkahtamisen pelko ei asiantuntijoiden mielestä ole syy olla pyrkimättä irti riippuvuudesta. –Muistan itsekin ajatelleeni, että alkoholismi on kohtaloni ja turha yrittää muuta, kommentoi nyt jo kahdeksan vuotta raittiina ollut Ylönen. Hankalien hetkien yli pääsemiseen on keinoja. Niistä tärkein on Ylösen mukaan vertaistuen käyttäminen. Vain hyvin harva raitistuu yksin. Toipuvaa vaanivat myös tylsyys ja tyhjyyden tunne. Alkoholinkäytön tilalle on löydettävä jotain muuta. –Mieti, mikä tuo itsellesi mielihyvää. Varaa hartiahieronta, palaa vanhan harrastuksen pariin, nauti ruoasta ja niin edelleen, kannustaa Ylönen. Alkoholisti osaa olla itsekäs. " Ylönen kertooaiemminottaneensa paukun silloin, kun otti päähän ja silloin, kun oli syytä iloon. –Raitistumisen jälkeen on opeteltava käsittelemään tunteet ilman viinalla turruttamista. Se ei ole helppoa, mutta siihen oppii vähitellen. Alkoholisti osaa olla itsekäs ja saattaa vastuuttaa juomisestaan läheisiään. Juoppo väittää juovansa, koska toinen nalkuttaa, on aina töissä, on tylsä tai muuten "viallinen".
9. Terveydenhuollon henkilöstöllä on velvollisuus puuttua potilaan alkoholin ongelmakäyttöön, kun se on hälytysrajalla. Jos lääkäri tai hoitaja huomaa potilaansa käyttävän huolestuttavan paljon alkoholia, hän saattaa järjestää tavallisen vastaanottokäynnin yhteydessä mini-intervention, joka kestää 10–15 minuuttia. Sen kohderyhmä ovat erityisesti varhaisvaiheen ongelmakäyttäjät. Mini-interventio sopii hoidoksi alkoholin riskikäyttäjille ja alkoholia haitallisesti käyttäville. 10. Tavallisin perinteinen näkökulma alkoholiriippuvuuden hoitoon on ollut täysraittius. Osa saattaa kuitenkin hyötyä alkoholin vähentämisestä. Tätä tavoitetta tukevat muun muassa seuraavat huomiot: ➤ alkoholinkäytön vähentäminen vähentää potilaalle koituvia haittoja ➤ jos potilas saa itse päättää hoidon tavoitteen, hän saattaa sitoutua paremmin hoitoon ➤ potilas voi myös päätyä täysraittiuden tavoitteeseen koettuaan, että hoito on alkanut hänen omilla ehdoillaan. 11. Täysraittiuden tavoite on osalle potilaista realistinen.
Alkoholi löystyttää myös moraalia. Lähes jokainen alkoholisti on rattijuoppo, vaikka selvänä ei humalassa ajamista hyväksyisikään. Alkoholisti myös valehtelee kaiken aikaa, vaikka ei hyväksyisi sellaista käytöstä itsellä eikä muilla. Juomisesta aiheutuu myös taloudellisia vaikeuksia, koska alkoholin hankkiminen menee kaiken muun edelle. Lisäksi perhe ja läheiset sairastuvat esimerkiksi läheisriippuvuuteen. Työkin kärsii humalan ja krapuloiden takia. 6. Voiko alkoholiriippuvuutta hoitaa itse? Harva onnistuu yksin. Suurin osa riippuvaisista tarvitsee ulkopuolista apua, koska raitistumisessa pitää muuttaa koko ajatusmaailma. Muuten prosessi ei onnistu. Ei riitä, että on hampaat irvessä juomatta, jos ei ymmärrä riippuvuuden mekanismia ja sen vaikutuksia esimerkiksi läheisiin. Suurkuluttaja pystyy lopettamaan itse, koska hänellä ei ole riippuvuutta. Alkoholisti yleensä ei, koska hänellä on kemiallinen riippuvuus. Moni kokee hoitoon hakeutumisen häpeälliseksi, mikä johtuu muun muassa siitä, että Suomessa ei ole avointa alkoholismista puhumisen kulttuuria, kuten esimerkiksi Pohjois-Amerikassa.
Moni vähentää lyhytneuvonnan ansiosta juomistaan. Lukuisten tutkimusten mukaan lyhytneuvonta onkin varsin tehokas hoitokeino. Lisäksi se on edullista toteuttaa. Alkoholiriippuvuuteen se ei ole riittävän tehokas hoitotapa, mutta se hyödyttää etenkin alkoholin riskikäyttäjiä. Katkaisuhoito auttaa alkuun – jatkohoito vaatii pitkän ajan Päihdehoitolain mukaan potilaalla on oikeus hoitoon, toimeentuloon ja asumiseen. Neuvontaa ja hoitoa voi saada työterveyshuollossa, joka arvioi ja ohjaa jatkotoimenpiteisiin, mikäli tarpeen. Kun alkoholisti haluaa lopettaa juomisen, on syytä ohjata hänet katkaisuhoitoon, jossa vieroitushoito aloitetaan. Suomessa on useita katkaisupaikkoja, kuten Järvenpään sosiaalisairaala, Kalliolan Nurmijärven klinikat. Katkolle pääsee A-klinikan tai terveyskeskuksen ohjaamana Hoitopaikkoihin voi soittaa myös itse. Hoitopaikkoihin voi mennä myös päihtyneenä, mikäli tilanne sitä vaatii. Alkoholismin hoidossa pelkkä katkaisuhoito ei yksin riitä, vaan säännöllinen hoitosuhde on välttämätön retkahdusten ja motivaation ylläpitämisen vuoksi.
- Mökit Jyväskylä | Majoitus Jyväskylästä katso: vuokramökit
- Lahden seudun luonto
- Kitinän oma pieni alkoholiblogi! - Sivu 59 - Kitinä
- Satakunnan Osuuskauppa S-Market Harjavalta, HARJAVALTA - Isot supermarketit (yli 1000 m²) | Ettevõte
- Voiko alkoholismista parantua omin neuvoin? - Seura.fi
- Suosittu Club act!one juhlii 600. esitystään - Helsingin Kaupunginteatteri
- Ohuet hiukset miehillä - Saavuta paksummat hiukset | ShytoBuy
- Samsung Galaxy A40 Suojakuori Marmori 6 - Puhelimenkuoret.fi
- Miten alkoholiriippuvuus kehittyy? - Väestöliitto
- Moottorin vikavalon kuittaus
- Marjatta heikkilä rastas
Sitä voidaan tukea hoidon alussa lääkehoidolla, jolloin kokemukset alkoholittomista päivistä karttuvat. Tällaiset kokemukset tukevat usein monen toipujan muutosprosessia. 12. Alkoholiriippuvuutta voidaan hoitaa lääkkeillä. Disulfiraamia (antabusta) käytetään silloin, kun hoidon tavoitteena on täysraittius tai alkoholista pidättäytyminen. Yhdessä alkoholin kanssa nautittuna disulfiraami lisää elimistön asetaldehydipitoisuutta. Se aiheuttaa pahoinvointia, ihon punoitusta, huimausta, sydämen tiheälyöntisyyttä ja päänsärkyä. Opioidireseptorin salpaajia (naltraksoni/nalmefeeni) voidaan käyttää tukihoitona, kun hoidon tavoitteena on alkoholin käytön vähentäminen, kohtuukäyttö tai täysraittius. Ne salpaavat alkoholin aiheuttamaa mielihyvän kokemusta ja auttavat potilasta pääsemään paremmin hoitotavoitteeseen, olipa se alkoholinkäytön vähentäminen tai täysraittius. 13. Lääkehoidon tehoa parantaa lääkityksen yhdistäminen psykososiaaliseen hoitoon eli kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan ja muutosmotivaatiota tukevaan keskusteluun.
Siinä alkoholinkäyttö ei ole luonteeltaan tahdonalaista käytöstä. 2. Alkoholiriippuvuuden tunnistaa alkoholin voimakkaasta halusta tai pakonomaisesta tarpeesta. Henkilölle on ominaista käyttää alkoholia enemmän ja kauemmin kuin alun perin oli tarkoitus. Hänen kykynsä hallita lopettamista tai vähentämistä on myös heikentynyt. 3. Riippuvuuteen liittyy usein myös fysiologisen riippuvuuden kehittyminen. Tämä tarkoittaa sitä, että henkilön kyky sietää alkoholia kohoaa ja toisaalta alkoholin käytön lopettaminen aiheuttaa vieroitusoireita. Muita mahdollisia oireita ovat kiinnostuksen puute ja ajan kuluminen alkoholinkäytön ja alkoholista toipumisen ympärillä. Alkoholiriippuvuus voi myös aiheuttaa masentuneisuutta, univaikeuksia ja ärtyisyyttä. 4. Miesten korkean tason riskikäytön hälytysrajaksi määritellään joko neljä annosta säännöllisesti päivittäin tai toistuvasti 7 annosta kertaa kohti tai säännöllisesti 24 annosta viikossa. Naisten korkean tason riskikäytön hälytysrajat ovat hieman alemmat: 2 annosta säännöllisesti päivittäin tai toistuvasti 5 annosta kertaa kohti tai säännöllisesti 16 annosta viikossa.